Varusmiespalvelukseni alkaessa lueskelin jotain mainosta siitä, että intti on Suomen suurin kuntokoulu. Ensin jännittelenkin, että tulenko kovaan kuntoon intin aikana, vai en. Peruskoulutuskaudella alkuun oli muutama hyvä ryömimisharjoitus, mutta nekin olivat lähinnä luonteeltaan sellaisa pikaisia pyrähdyksiä. Harjoituksissa hengäistyi hetkellisesti, mutta mistään pidempi kestoisesta touhusta ei ollut kyse.

E-kauden alussa meni kolme ensimmäistä viikkoa jo aika hyvin harjoitellen - juoksimmehan kevyet heittimet niskassa parhaimmillaankin 12 kilometriä. Kuitenkin pian osoittautui, että jatko ei tule olemaan samanlaista. Komppaniamme jääkärijoukkueet varmasti saivat ajoittain hyvää liikuntaa hyökätessään jonkin suon kautta, mutta kaverinikin ovat kertoneet kuntonsa laskeneen selvästi. Itse lähinnä nukuimme auringossa viimeiset kolme kuukautta, mutta en tästä haluakaan valittaa Oli oikein sopivaa touhua minun makuuni

Kaikkein hauskinta koko hommassa on se, että Suomen armeija luulee meidän parantaneen oikeasti kuntoamme tämän kevään aikana. Viimeisissä puheissa hehkutetaan, kuinka koko prikaatissa on cooper-tulos kohonnut keskinmäärin 250 metriä. Todellisuushan on sitä, että kaikki juoksevat ensimmäisissä testeissä huonosti, ja jättävät parantamisen varaa, jotta saavat parannettuaan kuntoisuuslomia. Näin ole meininki ainakin meikäläisen komppaniassa. Lisäksi kotiuttamiscooperissa esiintyi myös sellaista, että neljännes komppaniasta ilmoitti tuloksekseen 400 metriä ylimääräistä. Itse hölkkäilin rennosti tammikuun testeissä 2650 metriä todellisen kuntoni ollessa tuolloin 3000 luokkaa. Toukokuun testeissä menikin sitten täysillä juostessa 2800 metriä. Olin siis parantanut tulostani armeijan silmissä 150 metriä, vaikka todellisuudessa kuntoni tippui noin 200 metriä. Juoksukuntoni laski, mutta toisaalta iltaisin oma toiminen saliharjoittelu kasvatti lihasmassaani. Sekin vielä pitää sanoa, että näin kyllä muutaman läskin laihtuvan, joten kyllä intissä jonkun kunto on saattanut parantua.

En halua mitenkään valittaa intin toiminnasta, mutta muutama kehittämisen idea on sen suhteen, että tulevaisuudessa intti voisi olla Suomen suurin “todellinen” kuntokoulu. Mielestäni mukaan kannattaisi ottaa paljon enemmän urheilulajeja, joiden kautta kuntoa lähdettäisiin kohottamaan. Näin jokainen saattaisi löytää itselleen hyvältä tuntuvan harrastuksen, ja jatkaa oikeasti urheilu armeijankin jälkeen. Urheilusta pitäisi tehdä myös sillä tavalla mielekästä, että alikessut ei heti huuda juuri porukan “hiirelle”, vaan varusmiesjohtajienkin pitäisi kannustaa alaistaan. Mielenkiintoista muuten, että en kuullut intin aikana kuin yhden alikersantin kannustavan jääkäreitä. Lieneekö koulutus ollut riittävän laadukasta, kun suurin osa koki armottoman vittuilun olevan ainut oikea tapa ruoskia porukkaa eteenpäin?

Viimeisellä viikolla kuulin myös mielenkiintoisen teorian jonkun luutnantin suusta, kun piti meille oppitunnin kotiutumisesta. Aloittakaa kunnon kehittäminen jatkossakin niin, että aloitatte tekemällä kolme puolen tunnin harjoitusta viikossa. Sitten siihen lisätään viikoittain vartti lisää harjoittelua, koska elimistö tottuu. Oikeassa varmasti siinä suhteessa, että elimistö tottuu, ja tarvitaan lisää treeniä. Kuitenkin mielenkiintoista on se, että vuodessa kertyy seuraavasti lisää tunteja: 52*15 /60=13tuntia. Näin ollen vuoden päästä treenataan jo 14,5 tuntia viikossa eli kaksi tuntia joka päivä. Esitelmöijä koki tämän ainoaksi oikeaksi tavaksi kunnon kehittämiseksi. Näin ollen hänen teoriansa mukaan esimerkiksi viiden vuoden päästä treenataan jo yli kymmenen tuntia vuorokaudessa. Tuskinpa tällaiseen harjoitteluun on kenelläkään aikaa

07.07.2008 , Lauri Mäenpää
Kategoria: Sekalaiset