Julkisuudessa on paljon keskusteltu suomalaisten koko ajan huononevasta kunnosta. Suomen armeija mainostaa itseään Suomen suurimpana kuntokouluna. Tässä hieman pohdintojani siitä millaisena kuntokouluna olen kokenut tämän vuoden alun varusmiespalveluksen Säkylässä.

Peruslenkkeilyä ei meidän komppaniassa ole tehty kuin kerran johtuen ilmeisesti siitä, että kaikki urheilijat on koottu juuri meidän komppaniaan. Lenkillä oli aivan järkyttävän kova vauhti ja siinä jaksoi kärkiporukassa vetää ehkä noin viisi kaveria. Välillä käveltiin ja vedettiin taas täysillä. Vauhti oli siis aivan liian kovaa peruskunnon kehittämiseen. Lenkkeilystä en sen enempää viitsi sanoa, koska sitä emme pahemmin ole tehneet. Muut komppaniat tuntuvat lenkkeilevän paljon enemmän, joka on varmasti hyvä asia vähemmän liikkuneille.

Muutaman hieman pidemmän marssin olemme kerinneet vetämään. Marssit pitenevät kerta kerralta ja ovat hyvää rasvanpolttoa ainakin hieman tukevammille taistelijoille. Marsseilla kasvaa varmasti yleiskunto, kun monta tuntia kävellään taisteluvyöt ja rynnäkkökiväärit mukana. Ensimmäinen marssi oli melkeinpä puuduttavin, mutta kun taisteluvyön painoon tottuu, niin sitä pitää vaikka mielellään joka päivä päällä. Aluksihan sirpaleliivi ja taisteluvyö tuntuvat aivan järkyttävän kömpelöiltä, mutta niihin kyllä tottuu melko nopeasti.

Tänään vedimme ensimmäisen kerran kalustomarssin kevyellä kranaatinheittimellä. Jokainen osahan painaa 20 kilogrammaa ja ovat sellaisia, että niitä ei oikein millään saa kannettua hyvin. Niska ja hartiat väsyvät nopeasti ja sen jälkeen jalat. Meidän urheiluhullu yliluutnantti keksi vielä mennä esteradan heittimet mukana ja juosta loput kolme kilometriä. Yliluti ei ollut pahassa mielessä hullu, vaan perhanan mukava mies, ja varmasti näillä treeneille olemme kovassa fyysisessä kunnossa hetken päästä. Loppumatkasta juoksu askel oli melko pientä sipsutusta, mutta jokainen veti kovalla asenteella loppuun asti. Onneksi on kovia äijiä valittu joukkueeseemme, joten kovaa saa mennä ettei kyydistä tipu. Jalkojen lihaskunto varmasti kohenee kunnolla näissä treeneissä.

Pelkkä asemaan meno ja taistelutreeni tuntuvat myös jaloissa, vaikka jalat perjaatteessa ovatkin kovassa kunnossa, sillä pelaan jääkiekkoa. Päivän aikana ehtii kyllä kertyä monta nousua polvelta seisomaan. Lisäksi kranaatinheitintä rahdattaessa jalat saavat erityisen hyvää treeniä, kuten eilen, kun menimme muutaman kilometrin jäätyneessä suossa, jossa jalat uppoavat komeasti syvälle maahan. Oman lisänsä liikuntaharjoitteluun antaa varusmiesjohtajiemme johdosta suoritettavat kyykyt ja punnerrukset, joita tehdään tietty määrä joka päivä.

Porin prikaatissa Säkylässä on kohtuu hyvä kuntosali, jossa saattaa välillä tosin olla aika täyttä. Kun omaa aktiivisuutta riittää, niin ehtii viikoittain käydä aivan tarpeeksi salilla tekemässävoimaharjoituksia. Itse olen koittanut käydä nykyään lähes joka päivä punttisalilla vapaa-ajalla. Voimaa ja massaa ehtii varusmiesaikana hankkia melko hyvin, jos vain ottaa itseään niskastaan kiinni ja raahautuu salille harjoittelemaan sotilaskodin munkkien sijaan. Tietenkin on hyvä pitää välipäiviä ja käydä nauttimassa munkki silloin tällöin.

Nyt olen päättänyt ottaa kuntoiluohjelmaani myös lenkkeilyn, jonka meinasin jättää kokonaan ensi kesäksi. Ainakin viikonloppuisin lomilla olisi tarkoitus käydä lenkillä ja tehdä kevyt puntti käsille kotona. Ensi syksynä jääkiekkokauden alkaessa olisi tarkoitus olla vähintään 3000 kilometrin cooper-kunnossa, ja lihasmassaa reilusti kavatettuna. Kaiken kaikkiaan intin aikana on hvä kohottaa kuntoaan, jos vain haluaa hyödyntää eri mahdollisuudet ja käyttää ylimääräinen(turha) aika hyväksi, eikä vain laiskotella.

20.03.2008 , Lauri Mäenpää
Kategoria: Sekalaiset